Uutisia lukiessa huomaa toimittajilla menevän sujuvasti sekaisin varallisuus ja tulot. Samoin yritysten kohdalla menee sekaisin liikevaihto ja tulos. Liikevaihtoa voi olla vaikka miljardeja, mutta jos viivan alle ei jää tulosta, ei se paljon lämmitä.
Toki yrityksillä on keinoja parantaa tulosta ja mitä isompi liikevaihto on, sitä enemmän siitä on mahdollista saada jäämään euroja viimeisen viivan alle ihan oikeaksi rahaksi. Osittain näin toimivat IT-startupit. Esimerkiksi Wolt on tehnyt pitkään valtavia tappioita, mutta heillä kaiketi on mahdollisuus tehdä säästötoimenpiteitä ja nostaa hintoja, mitkä näkyvät nopeasti tuloksessa. Samalla toiminta yleensä kutistuu hieman, mutta ei kenties merkittävästi.
Eli ajatuksena on, että yritetään kasvattaa yritys miljardiluokkaan vaikka sitten tappiota tehden. Ja kun miljardi liikevaihtoa on kasassa eli markkinaosuus on varmistettu, käännetään säästöruuvia, nostetaan hintoja ja nostetaan tulosprosentti kymmeneen. Nyt viivan alle jääkin 100 miljoonaa euroa.
Kun taas jos yrityksen pitää pienenä ja liikevaihto olisi miljoona euroa, jos tästä tehdään sama kymmenen prosentin tulos, omistajat saavat vain 100 000 euroa.
Toki riskit ja osaamisvaatimukset ovat täysin erilaiset näissä kahdessa skenaariossa.
Mutta on hieman huvittavaa lukea kun toimittaja kertoo yrityksen olevan todella kannattava, koska sillä on kymmenien miljoonien liikevaihto. Yritys voi silti tuottaa tappiota omistajilleen.
Samalla tavoin yksityishenkilön taloudessa varallisuudella ja tuloilla on täysin eri merkitys.
Tulot voivat olla vaikka kuinka suuret, mutta jos kaikki menee, mikä tulee, on henkilökohtainen talous vähän heikolla pohjalla. Riippuu tietenkin paljon ammatista eli kuinka varmalla pohjalla tulot ovat. Työtä pelkäämättömällä lääkärillä on käytännössä nollan prosentin todennäköisyys jäädä työttömäksi kun taas taidealan ihmisellä työttömyyden todennäköisyys voi olla varsin korkea.
Kun ihminen tavoittelee taloudellista vapautta, tarvitsee hän varmat tulolähteen ja sijoitukset yleensä ovat tällaisia. Yleisin strategia pyrkiä taloudelliseen vapauteen onkin minimoida arjen kulut ja sijoittaa asuntoihin ja indeksirahastoihin niin paljon kuin sujuva arki sallii.
Kumpi sitten on tärkeämpää, suuri nettovarallisuus vai suuret tulot?
Riippuu omista tavoitteista, mutta sanoisin, että varallisuus on tärkeämpää, koska sen pystyy muuttamaan passiivisiksi tuloiksi. Sijoitusasuntojen hoidon voi ulkoistaa ammattilaisten hoitoon ja indeksirahastoja hoitaa yritysjohtajat.
Tulot voivat laskea tai loppua kokonaan. Fiksusti hoidettuna varallisuus ei oikein pääse katoamaan.
Suurien tulojen mukana tulema haaste on lifestyle creep eli elintason vaivihkainen kohoaminen kuin itsestään. Palkankorotuksen saatuaan voi tulla mieleen palkita itsensä uudella suoratoistopalvelulla, hienommalla autolla tai muulla kulutuksella. Huomaan tätä tiettyjen ammattipiirien parissa, heillä tavallaan on vertaispainetta pitää yllä tiettyä julkikuvaa itsestään ja kun ammattilaiset ovat samassa veneessä tietyllä tapaa, tulee helposti vertailtua omaa elintasoa toisiin. Tämä luo paineen hankkia paremman auton tai isomman talon.
Jos tätä lifestyle creepiä pystyy hillitsemään, paranee taloudellinen asema nopeasti. Kun käteen jää enemmän palkkaa, voi sijoittaa enemmän ja taloudellinen vapaus tulee nopeammin vastaan. Ja jos käyttää esim. 4 % sääntöä, eli tarvitsemasi sijoitusvarallisuuden arvo on vuosimenosi jaettuna 4 prosentilla, tulee tämä tavoite vastaan nopeammin, koska menosi eivät nousseet palkankorotuksen vuoksi.
Eli jos kulutat esimerkiksi 2000 euroa kuukaudessa eli 24 000 euroa vuodessa. Tarvitset teoriassa 24 000 / 0,04 = 600 000 euron arvoisen sijoitussalkun. Hankaluus tässä tulee ennustaa tulevaisuuden tarpeita eli minkälaisia menoja myöhemmin tulee eteen. Toisaalta tämä olettaa myös, että et saa muita tuloja enää ikinä, mikä lienee epätodennäköistä.
Tuntuu jopa vähän hassulta kirjoittaa tämä, mutta on oikeasti hyvä ymmärtää kumpaa kannattaa tavoitella, suuria tuloja vai nettovarallisuutta. Ne eivät ole sama asia ja toisesta voi seurata toinen ja päinvastoin.